Salkunhoitajan tärkeimpiä tehtäviä on yrittää parantaa hallinnoitavan sijoitusvarallisuuden tuotto-riskisuhdetta sekä hallitsemaan sijoitusten riskiä sijoittajan tarpeiden mukaisesti. Sijoitussalkun riskiä – eli perinteisesti hallinnoitavien varojen tuottojen keskihajontaa – pyritään vähentämään muun muassa hajauttamalla salkun varoja tuotoiltaan korreloimattomiin omaisuuseriin. Perinteisissä ja niin sanotuissa varovaisissa salkuissa varoja sijoitetaan pääosin kolmeen niin sanottuun superomaisuusluokkaan: kassavirtaa tuottaviin pääomavaroihin, kulutettaviin omaisuuseriin ja arvonsäilyttäjiin. Näkemyksemme mukaan suhteellisen uudet lohkoketjupohjaiset omaisuuserät – tässä tapauksessa bitcoin – tarjoavat kuitenkin salkunhoitajille mahdollisesti uusia ja tärkeitä mahdollisuuksia parantaa salkun tuotto-riskisuhdetta.
Esitämme tässä tutkimusmuistiossa taustatestauksen avulla, että suhteellisen pienellä bitcoin-allokaatiolla – nollaa suuremmalla – on ollut asymmetrinen, myönteinen vaikutus erilaisten sijoitussalkkujen tuotto-riskiprofiiliin vuosina 2015–2022. Tarkasteltavaan ajanjaksoon mahtuvat muun muassa vuosien 2017–2018 ja 2020 bitcoinin hintaromahdukset ja vuoden 2022 markkinatubulenssi, mutta tästä huolimatta ne eivät ole suuremmin vaikuttaneet bitcoin-allokaation omaavien salkkujen kokonaisvaltaiseen tuottojen keskihajontaan.
Näemme, että pienelläkin bitcoin-allokaatiolla on mahdollisesti suojaavia vaikutuksia systeemisten taloudellisten ja (geo)poliittisten järjestelmien häntäriskien realisoituessa. Emme kuitenkaan usko tai esitä, että kaikkien salkkujen riski-tuottoprofiili välttämättä sietää kovin suurta bitcoin-allokaatiota, sillä kehittyvän omaisuuserän historiallinen volatiliteetti ja puuttuvat kassavirtakomponentit saattavat aiheuttaa haasteita mahdollisten fiat-määräisten vastuiden hoitamisessa.
Lataa Thomas Brandin ja Ilari Karhun kirjoittama tutkimusmuistio kokonaisuudessaan täältä!
